Blaah blaah blaah

Hienoa. Eilen meni aika mukavasti Youtubetellessa viiltely videoita. Normaalia aikuisen ihmisen toimintaa? I don`t think so...

Soittaessani työnantajalleni nipistelin koko ajan itseäni niin kovaa että lähes kyyneleet tuli silmiin. Olen tyhmä. Kysyn tyhmiä kysymyksiä. Puhun hitaasti. Miksi kiinnitän huomiota siihen miltä kuulostan? Tai mitä kysyn? Miksen voi vaan... Olla häpeämättä itseäni?

Yöllä heräsin siihen että äänet puhuivat päässäni kovaa. Se oli epäselvää muminaa. Ehkä se oli vain unen ja valveen rajamaata? Ei mitään huolestuttavaa. Mutta minua pelottaa. Koska inhoan kuulla niitä ääniä. Inhoan sitä tietynlaista ulkopuolisuuden tunnetta. Vaikka nehän tulevat minusta? En voi siis olla ulkopuolinen. Se oli vain unta. Olen vain vähän väsynyt. That`s all.

Samaa ympyrää ees taas

I want to keep this scars, to prove that there was a time when I loved something more than life...
Ahdistaa. Ahdistaa. Hitto kun olen ollutkin nyt yltiö positiivinen ja elämänmyönteinen. Huomattavan pitkän ajan. Ja nyt tekisi mieli vetää perseet ja laittaa elämä ranttaliksi. Mutta tämä minun hieno "impulssikontrolli" on niin kehittynyt etten yritä tappaa itseäni tai muutakaan. Sitä paitsi olen onnellinen. Oikeasti. Välillä vain mieli laahaa maassa mutta sehän on normaalia?

Olen outo. Puhun outoja. Näytän oudolta. Yritän olla normaali. Yritän olla järkevä. Yritän olla jotain muuta kuin elävä...

"Epävakaa persoonallisuus kehittyy kun lapsen kehityksessä tapahtuu muutoksia jotka vaikuttavat hänen kehitykseensä 2-6 ikävuoden aikana". Tai jotenkin vastaavasti se teksti meni. Ja nostaa niskakarvat pystyyn. Niin monta vuotta etsin selitystä miksi haluan kuolla, miksi pienimmätkin asiat murskaavat minut pienen pieniksi palasiksi, miksi inhoan itseäni ja häpeän koko ajan.

Asiat on hyvin asiat on hyvin asiat on hyvin asiat on hyvin. Ei mene minun päähäni.