Pienensin lääkemäärää omatoimisesti, koska vointi on ollut parempi. Johtuuko olotila siitä, vai mistä, mutta ahdistus kietoo minut ympärillensä.
Minä tiedän etten halua tappaa itseäni, koska täällä oikeasti eletään vain kerran. Helpommin sanottu kuin tehty. Aina kun tunnen olevani tarpeeton ja turha (eli lähes koko ajan...) niin hirttoköysi houkuttelee. Junarata. Autolla päin kalliota. LOPETA!
Käyn töissä, ja vaikka työ on kivaa, tunnen suurta riittämättömyyttä. Minulla on 2 uudenvuoden lupausta, vähennän mässäilyä ja yritän pysyä hengissä. Tuntuu että ensimmäinen lupaus on helpompi pitää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti