Kun olen jumittunut yhteen paikkaan, en keksi mitään uutta. Tyhjää tyhjää tyhjää tyhjää. Kävin baareissa, mutta koska en tunne täältä ketään, parin mariannen jälkeen totesin että lähden kotiin. Lisäksi ihmiset alkoivat ahdistamaan...
Ja tänään heräsin puoli kahden aikaan iltapäivällä. Loistavaa. Ja jo ennen seitsemää tuntui että tästä voisi mennä nukkumaan. Minua pelottaa. Kun pääsin osastolta, tiesin että minun pitäisi nyt kuunnella rehellisesti itseäni. Tiesin että tilanteeni oli huono mutten kuunnellut ajoissa, ennenkuin kuuntelin osastohuoneeni sisäpuolella "mukavia" ääniä jotka tulivat oman pääni sisältä eivätkä menneet pois. Wuhuu!
Tiedän että kohta minun pitäisi mennä taas osastolle parkumaan, mutta ei ole rahaa maksaa osastoaikaa. Vaikka sossusta ehkä saakin tukea. En halua aiheuttaa huolta. (Sehän ei aiheuta huolta että odotan päivää jolloin impulssiivinen minäni heittäytyy junan alle?)
Miksi minusta tuntuu että kaikilla suomalaisilla on mielenterveysongelmia? Nyt on maailmassa jokin pahasti vikana. Mikä ajaa meidät tähän? Ruuan säilöntäaineet, kemikaalit mitä saamme vedestä, epätodellisten julkkiksien muokatut vartalot, toistemme masentunut seura? Vai opittu malli pienestä pitäen? Liekkö sitä tietää kukaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti