Nämä ajatukset päässäni ovat kuin rikkaruohoja. Kun ne on kerran tulleet, ne pysyvät vuodesta toiseen. Vaikka luulisi että ne on kitketty pois, ne tulevat. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Niiden kitkeminen on todella työlästä. Ne pilaavat kukkien tulemisen kedolle, rumentavat ja kuihduttavat kukat.
Itsemurha. Junarata. Kaunis kaulakiikku. Heijaa edestakaisin liikkumatonta ruumista. Ei ole enää pelkoa. Voin olla ikiunessa turvassa.
No- one dies on old age...
Selviän tästä. Hiljalleen. Minulla on hyvä olla. Pystyn jos vain tahdon. Taas jossittelua. Päätöksen vaikeus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti