Verta verta verta verta. Kaipaan verta. Sitä kun lattialle tippuu suuria veripisaroita ja niillä voi värittää lattiaa. Kun upottaa käden vereen ja tahrii sillä kasvonsa, levittää jalasta tippuvat verinorot pitkin jalkaa. Kun kengän pitkät varret osuvat haavoihin, saavat ne aukeamaan. Minun salaisuuteni. Vain minun. Tätä ette voi omia. Minä olen itseni satuttamisessa parempi kuin te. Minulla on todisteet. Sairauttani ja menneisyyttäni ette voi viedä. Ne ovat merkkinä jaloissani ja ranteissani.
"Vaikka tahtoisi ei hän koskaan pysty muuttumaan, kun ei mitään tilalle vanhan rakkauden saa".
En viiltele. En. Minähän olen päässyt siitä eroon. Vasta kun tarvitsen kipeimmin apua, tartun veitseen. Se hetki ei ole nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti