Hienoa. Olen käynyt baareissa vain muutaman kerran, ja niillä kerroilla ei ole tapahtunut paljon mitään. Mutta eilinen oli aivan toista. Olin niin sekaisin, juonut aivan liikaa. Päädyimme kavereiden kanssa tuntemattomien miesten seuraan ja tulihan siinä lääpittyä vähän yhtä ja toista. Aamulla hävetti hirveästi.
Minä olen hyvä, minä kelpaan, minut hyväksytään. Sitten tuli häpeä. En osaa suudella. En tunne mitään. Paska ihminen.
Pääsimme takaisin kämpille ja toisen kaverin mentyä nukkumaan menin syömään. Sitten tuli toinen kaverini joka sanoi että "ethän enää viiltele?". Myönsin etten ole pitkään aikaan viillellyt. Keskustelu aiheesta ei jatkunut kovinkaan pitkään ja hänkin kömpi unten maille. Minä menin vessaan. Muistin että laukussani oli osaston jälkeiset sheiverin terät. Kaivoin yhden niistä ja upotin sen iholleni, reittä vasten. Viillot lisääntyivät ja veri nousi paksulta näyttävälle jalalleni. Laitoin terän pois ja kävin kyykkyyn maahan. Minulta puuttui varmasti oksennusrefleksi tai jotain, tuntui että vaikka olisin työntänyt koko käteni kyynärpäätä myöten suuhuni, mitään ei tullut.
Hain kannettavan keittiöön ja sain kuningasidean. Vanhoja ketipinoreita oli ensimmäiseltä osastoajalta jäljellä liuska ja söin ne. Eihän yksi liuska missään tunnu.
Kun heräsin noin 5 tuntia myöhemmin en saanut sanaa suustani, mitään puhetta ei tullut nielustani ulos. Horjuin vessaan ja pulssi tykytti koko ajan kovempaa. Minua vain väsytti ja janotti. Yritin taas puhua muttei kuulunut kuin epämääräistä möngerrystä. Uni tuli jälleen nopeasti.
Tähän aikaan olo on hyvä. Väsyttää vaan taas. Ja olen nukkunut jo puolivuorokautta yhteensä. Pitää varmaan hipsiä hiljalleen sänkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti